Kuvankäsittelystä

Olen seurannut valokuvaamiskeskusteluja internetissä vasta lyhyen aikaa, mutta olen jo huomannut että kuvankäsittely on hyvin mielipiteitä kahtia jakava aihe. Toiset ovat sitä mieltä, että kuvat pitää julkaista sellaisina kuin ne ovat kamerasta ulos tulleet, ja toiset tykkäävät tehdä mitä mielenkiintoisempia kuvamanipulaatioita ja ovat sitä mieltä, että ne ovat taidetta.

Itse olen koko ajan ollut hieman kahden vaiheilla. Toki arvostan suoraan kamerasta tulleita taideteoksia. Itsekin ajattelen, että jos onnistuisin tekemään kaiken oikein jo kuvausvaiheessa, niin en halua muokata kuvaa mitenkään, vaan esitän onnistuneen otokseni sellaisenaan. Jotenkin vaan vaikuttaa siltä, että täydellisiä otoksia ei ainakaan minun kohdalleni ole vielä tullut.

Tämän lisäksi olen kyllä myös huomannut että kuvankäsittely voi olla hauskaa ja sillä voi saada aikaan todella mielenkiintoisia ja upeitakin tuloksia. Esimerkkinä hauskasta kuvamanipulaatiosta on Flickrissä kaikkein suosituimmaksi noussut kuvani:


Olen myös kokeillut hieman taiteellisempaa otetta kuvankäsittelyyn. Tässä kuvassa olen yhdistänyt kaksi kuvaa päällekkäin ja muokannut värisävyjä sekä lisännyt rosoreunan:



Näiden selvästi muokattujen kuvien lisäksi olen oppinut, että kun valokuvat ottaa kameralla RAW-tilassa, niiden kaikkien ominaisuuksien muokkaaminen on jälkikäteen hyvin helppoa. Olenkin nykyisin päätynyt siihen, että otan kaikki kuvani RAW-tilassa, ja säädän ainakin valoisuuden, valkotasapainon ja värikylläisyyden jälkikäteen aivan kohdalleen. Säädän mm. nykyisin lähes aina ihmisistä ottamani kuvien valkotasapainon astetta lämpöisemmäksi kuin valokuvaa otettaessa. Se saa mielestäni iholle terveemmän värin aikaan. Joskus tietenkin sattuu sitenkin, että kuvan ominaisuudet ovat hyvät jo suoraan kamerasta, eikä niitä tarvitse muutella enää. Tosin minun kohdallani sitä sattuu vielä aika harvoin. :)

Ymmärrän kyllä niitä, jotka ovat sitä mieltä, että kuvankäsittely on huijausta. Minäkin olen ottanut muutaman kuvan, jotka ensi näkemältä saattavat vaikuttaa muokatuilta, mutta joita on oikeasti pelkästään kropattu, kuten tämä kuva valkoista taustaa vasten otetusta parvekekukasta: (Jonka olen jo näyttänyt tässäkin blogissa, mutta joka sopii tähän aiheeseen, joten sallinette sen uudelleen näyttämisen...)



Loppujen lopuksi tässäkin aiheessa on kai kyse taiteen olemuksesta. Voiko tietokoneella tehty, jälkikäteen muokattu olla taidetta? Minä olen pohtinut tätä paljon. Olen päätynyt siihen tulokseen, että taide on sitä luotaessa taiteilijan omaisuutta. Hän ja vain hän saa päättää, mikä hänen tuotoksistaan on taidetta ja mikä ei. Sen jälkeen sitten kun taide on julkaistu, se muuttuu katsojan omaisuudeksi. Jokainen katsoja tulkitsee taidetta omalla tavallaan, omasta näkökulmastaan ja arvomaailmastaan lähtien. Joku sitten lyttää kuvankäsittelyt feikeiksi, toinen taas peruskuvat tylsiksi ja mielikuvituksettomiksi. Annettakoon jokaiselle oikeus mielipiteisiinsä.

Tämä vuodatus oli kai johdatusta siihen, että kaikki julkaisemani kuvat ovat minun mielestäni jollain tavalla hienoja ja uniikkeja. Kuitenkin te saatte olla niistä mitä mieltä tahansa, ja kertoakin sen. Yritän parkita nahkaani. :)

Lisää muokkaamiani valokuvia löydät Flickristä "Edited"-setistäni.

Valokuvatorstai: Kas kummaa

Vaikuttaa siltä, että minun valokuvatorstain osallistumiseni jäävät aina viime tinkaan... :)

Kuvaa on manipuloitu Gimpillä. ;)

Kirjoista

Olen lukenut viime aikoina jonkin verran kirjoja valokuvauksesta. Ensiksi sellaisia kirjoja joita löysin kirjastosta, mutta olen myös ostanut nyt muutaman. Seuraavassa muutamia kommentteja kirjoista:


Jarno Tarkoma: Digikuvaus - Digitaalikamerat ja niiden käyttö

Tarkoman kirja on hyvin teknispainotteinen. Se on lähinnä tarkoitettu selventämään digikuvaamisen erot perinteiseen filmikuvaamiseen verrattuna. Siinä on myös sen suurin heikkous, sillä kirja on kirjoitettu jo vuonna 2003, ja digikamerat ovat kehittyneet huomattavasti viimeisessä neljässä vuodessa. Tietenkään digikuvien ottamisen perusasiat eivät ole muuttuneet, mutta ikääntymisen huomaa usein, mikä alkaa pikkuhiljaa häiritä lukiessa. Mielenkiintoista huomata, kuinka nopsaan kehitys kehittyy nykyisin... :)

Muutenkaan kirja ei tuo paljoakaan uutta tietokoneisiin ja peruskuvankäsittelyyn tottuneelle nykynuorisolle. Parasta antia kirja tarjoaakin varmasti jo hieman iäkkäämmille henkilöille, jotka eivät ole kovin tottuneita tietokoneen käyttäjiä, ja jotka ovat siirtymässä filmikuvaamisesta digikuvaamiseen.


Pekka Punkari: Digifotokoulu

Punkarin teos on paljon yleisluontoisempi esitys valokuvaamisesta, painotus vain on digikuvauksessa. Kirjassa käydään kaikki perusasiat läpi valotuksesta, valomittarista, terävyydestä ja syväterävyydestä, valkotasapainosta ym. Myös "taiteellisia" neuvoja annetaan rajauksesta värien kautta zoomaamiseen. Lopussa on mielenkiintoinen parinkymmenen sivun vinkkilista kaikennäköisistä asioista aina ilotulituskuvaamisesta manuaaliseen tarkennukseen asti.

Digifotokoulu olikin minulle huomattavasti hyödyllisempi opus jo ennen ensimmäisen "vakavemman" kamerani ostamista. Sitä voin suositella kaikille aivan aloitteleville valokuvaajille.


Tim Daly: A Beginner's Guide to Digital Photography

Tämä kirja oli hyvin kuvanmuokkauspainotteinen. Siinä käytiin useita kuvanmuokkaustekniikoita vaihe vaiheelta läpi, aiheina mm. punasilmäisyyden poisto, montaasien teko ja värisävyjen säätö. Kirjan suurimpia ongelmia on se, että siinä oletetaan kaikkien omistavan Photoshop-ohjelman. Kuitenkin Photoshop on tuskaisen kallis esim. ilmaiseen Gimp-kuvankäsittelyohjelmaan verrattuna, joka on verkosta ilmaiseksi ladattavissa. Toki Gimpissä on lähes kaikki samat ominaisuudet, mutta eri nimillä ja eri paikoissa. Täten kirjan käyttäminen minkään muun ohjelman kuin Photoshopin kanssa on hyvin hankalaa...

Kirjassa annetaan myös ohjeita kuvien kotitulostukseen ja nettiin laittamiseen. Jälleen melko turha lueskelu minulle, vaikkakin joitain ideoita kuvien jälkikäsittelyyn sainkin.


John Freeman: How to Take Great Photographs

Tämä oli ehkä kaikkein heikoin lainaamistani kirjoista. Kirja oli julkaistu vuonna 1995, joten digikuvaamisesta siinä ei puhuttu lainkaan. Kuvaamisen perusasiat kuten aukko, suljinaika, asettelu ym. käytiin kyllä läpi, itse asiassa melko asiantuntevan oloisesti. Kirjan heikoin osuus kuitenkin olivat kirjoittajan valokuvat, joilla tekniikoita esiteltiin! Kaikki kuvat vaikuttivat hyvin valjuilta ja elottomilta, mikä tosin saattaa johtua myös kirjan painotekniikasta. Tämä on kuitenkin mielestäni korvaamaton virhe valokuvaamisesta kertovassa teoksessa. Koska kuvat olivat niin epämiellyttäviä, niin itse tekstikään ei inspiroinut lainkaan.


Bryan Peterson: Understanding Exposure

Tämä sen sijaan oli erinomainen kirja. Tilasin sen Amazonilta, koska hyvin monessa lähteessä kehuttiin sen olevan eräitä parhaita teoksia valokuvauksen vasta-alkajille. En joutunut pettymään. Kirja vakuutti asiantuntevuudellaan jo sitä selatessa. Kuvat olivat suuria, värikkäitä ja tyylikkään taiteellisia. Kirjaa lukiessa kaikki kuvat liittyivät hyvin niihin tekniikoihin joita niillä selvennettiin, ja joka kuvan mukana oli myös niiden kuvaukseen liittyvät tiedot kuten polttoväli, aukko ja suljinaika.

Kirjassa painotettiin manuaalisen tarkentamisen paremmuutta. Tekniikka selostettiin usein ja helppotajuisesti. Muutenkin kirjailija tuntuu uskovan, että kertaus on opintojen äiti, mikä ei todellakaan tuntunut olevan huono asia. Oikeastaan ainoa asia, joka jäi hieman kaivelemaan kirjasta oli se, että yhtä tekniikkaa ei selvennetty tarpeeksi kirjan loppupuolella: Peterson kertoi, kuinka hän aina otti mittarilukeman taivaasta suurimmalla aukolla, asetteli sen jälkeen kuvan uudestaan ja mietti kuinka pitkään halusi kuvaa valottaa. Tämän jälkeen hän esitteli laskukaavan, jolla valotusta pystyi muuttamaan askelmittain.

Kaikki tämä oli ihan järkeenkäypää yhtä seikkaa lukuunottamatta: Hän ei koskaan selittänyt, miksi hän alunperin otti lukeman aina suurimmalla aukolla! Pieni asia, jonka olisi voinut selventää yhdellä virkkeellä. No, hyvin pieni virhe, mutta muuten lähes täydellisessä oppaassa se pistää silmään... :)


Näiden lisäksi sain juuri tänään Bill Smithin kirjan Designing a Photograph, joka tuntuu myös esittelevän hyvin monta tekniikkaa ja niksiä valokuvaamiseen. Tekstiä on paljon, mutta lähes joka sivulla on myös värikkäitä ja inspiroivia kuvia. Kerron tästä kirjasta sitten myöhemmin kun olen lukenut sen...

Valokuvatorstai: Tuore

Tämänkertaisen Valokuvatorstain aihe on Tuore. Alla tuoreita koululaisia. :)

Ihmisten valokuvaaminen

...onvaikeaa. Mikäli et pyydä ihmistä poseeraamaan sinulle, se liikkuu koko ajan, ei pysy hetkeäkään paikallaan. Koita siinä sitten säätää kameran valotusaika, aukon koko, zoomaus, rajaus jne. kohdalleen. Useinmiten sitä vaan räppää kuvan program-moodissa, ja sitten se onkin ihan säkästä kiinni että tuleeko kuvasta katseltavaa vaiko ei.

Joskus kuvan saa onnistumaan, mikäli henkilö sattuu pysymään paikallaan juuri kuvaushetkellä, niinkuin tämän Inkerin kuvan kanssa:


Toisinaan sitten vain joutuu toteamaan, että hyvä kohde meni sivu suun, ja kuvasta ei tullut julkaisukelpoista, kuten tämän Tampereen kukkaisviikkojen paraatin voimistelijatytön kanssa kävi:


En ole vielä (näiden parin viikon harjoittelun aikana... :) ) löytänyt sitä viisasten kiveä, jolla vieraista ihmisistä saisi otettua hyvän kuvan melko suurella todennäköisyydellä. Tähän mennessä olenkin käyttänyt "räpsi niin monta kuvaa kuin ehdit" -tekniikkaa. Jos joku osaa neuvoa, otan mielelläni vinkkejä vastaan...

Asiaa hankaloittaa vielä se, että olen nykyisin kuvaillut RAW-muodossa, ja kamerani ei salli ottaa RAW-kuvia burst-moodilla. :(

Kivet, kasvit ja rakennukset ovat sentään tässä mielessä helppoja. Ne eivät juokse karkuun.

Lisää ihmisistä ottamiani kuvia löydät Flickrini People-kansiosta.

Valokuvaus avartaa

Eräs valokuvausharrastuksen aloittamisen parhaita puolia on ehdottomasti se, että sitä alkaa katsella ympäristöään aivan eri tavalla. Koko ajan kävellessään katselee ympärilleen, ja myös ylös sekä alas. Etsii kauneutta sieltä mistä sitä ei ole ennen huomannut. Huomaa, että yksinkertaisimmatkin asiat voivat olla kauniita, kun niitä katsoo vähän eri tavalla. Esimerkiksi tämä meidän parvekekukkamme pudonnut emikukinto.


Toisaalta sitten taas huomaa, että ihmisenkin tekemät asiat voivat olla kauniita tai ainakin mielenkiintoisia ja upeita, kuten työmatkalla bongattu kaivuri.



Kaikkein kivointa on mielestäni kuitenkin se, kuinka näitä kauniita asioita lähtee etsimään ympäristöstään. Kun lähtee kameran kanssa kävelemään, niin ihan huomaamattaan tulee mentyä eri reittejä kuin normaalisti. Löytyisikö tuon kulman takaa jotain mielenkiintoista, kun en ole siellä koskaan käynyt? Tai sitten lähtee vaikka seuraamaan mielenkiintoista ääntä, ja löytääkin jotain aivan uutta ihan normaalien reittiensä vierestä.

En esimerkiksi tiennyt, että tällaisiakin kukkia löytyy Tampereelta (Finlaysonin Palatsin takaa puutarhasta).


Tai että lähimetsästä löytyy oikea pikkuinen koski, joka läheltä katsottuna on oikein komea ilmestys. (Tämän löysin äänen perusteella...)

(Lisää kuvia Pärrinkoskesta ja muistakin ympäristöni kauniista asioista löydät Flickr-sivultani. )

...Mutta on siinä sitten toinenkin puoli: Nykyisin ei oikein voi kulkea missään ilman että katselisi koko ajan ympärilleen miettien, miten näkemästään saisi parhaimman valokuvan. Vaikkei kamera olisikaan kaulalla.

Haaveet ja realiteetit

Ostin tosiaan kamerani viime viikolla. Ajattelin, että kun investoin n. 450 euroa kameraan, muistikorttiin, vara-akkuun ja laukkuun, niin itse harrastus olisi ilmaista sen jälkeen. Digikuvaamisessahan ei mene filmeihin ja kuvien kehittämiseen rahaa.

Kuinka väärässä olinkaan. Reilu viikko on mennyt, ja jo haaveilen vaikka mistä uusista ostoksista. Ihan ensimmäisenä pitäisi varmaan ostaa kunnon jalusta - käteni vaan eivät ole tarpeeksi järkkymättömät esimerkiksi yökuvausta varten. Tai itse asiassa olen vähän harkinnut kahden jalustan ostamista - toinen iso, jota kantaa mukana aina kun lähtee "vakavemmalle" kuvausreissulle ja kotia varten, toinen pikkuinen, jota voisi kantaa aina mukana...

Sitten minulle on jo tullut vastaan uuden kamerani rajoitteet, varsinkin laajassa päässä. Sen takia vähän himottaisi jossain välissä ostaa uusi linssi. Ja ulkoinen salamakin olisi hyvä, niin saisi ihmisiä ja muita kohteita valaistua paremmin.

Puhumattakaan siitä, että nyt haluaisin rakentaa kotiini parempia valokuvausolosuhteita. Pari lamppua (luonnonvalolla mieluusti), mustia, valkoisia ja muunvärisiä kankaita taustoiksi ja mitä kaikkea sitä nyt keksisikään.

Haluaisin myös lukea valokuvauksesta kertovia lehtiä ja kirjoja. Onneksi kirjastosta saa niitä jonkin verran, mutta Amazonilla ja Akateemisssa tuntuisi olevan parempia - tai ainakin laajempi valikoima. :)

Ja näiden kaikkien lisäksi tietenkin mielen sopukoissa kaihertaa jo toive siirtyä joskus oikein kunnon oikeaan kameraan - järjestelmään.

Mutta kai sitä pitää vain pitää realiteetit mielessä ja kukkaronnyörit tiukalla. Ikävä kyllä.

Aloitteleva valokuvaaja

Ostin ensimmäisen vähänkään paremman kamerani, Panasonic Lumix DMC-FZ8:n, viime viikolla. Olen sen jälkeen innostunut valokuvaamisesta huomattavasti, ja se tuntuu sopivalta itseilmaisun ja taiteilun muodolta minulle.

Ajattelin tässä blogissa kertoilla, miltä valokuvaamisen aloittaminen tuntuu, mitä kaikkia ilon aiheita ja vastoinkäymisiä minulle aloittelevalla urallani tulee vastaan, ja tietenkin jakaa myös kuviani (mahdollisten) blogin lukijoiden kanssa. :)

Olen perustanut valokuvilleni sivun Flickriin. Jos vierailet valokuvasivullani, olisin iloinen kaikista mahdollisista kommenteista, joko tässä blogissa, Flickrissä tai sähköpostitse. Olen aloittelija, kaikki kritiikki on tervetullutta.

En aio julkaista kaikkia hienoja valokuviani täällä, vaan käytän pääasiallisena valokuvien julkaisupaikkana tuota Flickr-sivua. Täällä julkaisen kirjoituksiini liittyviä tai muuten vain mielestäni sopivia kuvia.

Toivottavasti luet blogiani vielä toisenkin kerran. Jos sinulla on hyviä vinkkejä toisten valokuvaajien blogeista, otan niitä hyvin mielelläni vastaan!


Kuvassa bloggaaja itse, kuvaajana Inkeri.