Taiteiden yö

Osallistuin Taiteiden yöhön. Sekä nauttimalla erilaisista taidepläjäyksistä, että yrittämällä itsekin luoda taidetta. Tarkoituksenani oli tsekata muutama näyttely sekä osallistua Kamera-lehden järjestämään Taiteiden yön valokuvauskilpailuun.

Lähdimme liikkeelle noin puoli seitsemän aikoihin Töölönlahtea reunustavasta puistosta. Siellä oli monenlaista hulinaa, tosin tuohon aikaan suurin osa tuntui olevan lapsiperheille suunnattua. Yksi tanssipari harjoitteli myöhempää esitystä varten, näppäsin heistä kuvan:

Sen jälkeen satuimme seuraamaan Animalian esitystä kanoista ja kanaloista:

Esitys tuntui välillä olevan tuskaa sekä esiintyjille:

että katsojille:


Tämän jälkeen satuimme näkemään Suomen Keskusshakkiliiton pelipöydät, joilla oli tiukat matsit menossa:

Kiasman viereen päästyämme seurasimme hiukan aikaa skeittaajien hirvittävää mekastusta ja temppuilua. Meihin se ei tehnyt hirvittävää vaikutusta, mutta ainakin yksi Yö-vieras olisi ilmeisesti kovastikin halunnut mukaan hauskanpitoon...

Sama poika näkyi kuitenkin myöhemmin iloisena juoksentelemassa Narinkkatorilla, joten tarinalla lienee ollut sittenkin onnellinen loppu. :)

Ratsastajapatsaan toisella puolella oli taitopyöräilijöitä esittelemässä osaamistaan:

Tämän jälkeen lähdimme kohti ensimmäistä varsinaista illan kohdettamme. Etsiessämme Galleria G18:aa Yrjönkadulta, havaisimme, että Amos Andersonin taidemuseo oli ilmaiseksi auki yleisölle. Siis sinne.

Amoksella oli esillä näyttely nimeltään Splätsh! - Vesivärin ulottuvuudet. Tässä näyttelyssä, kuten kokemukseni mukaan muissakin nykytaiteessa, oli esitteillä sekä ihan kauheita töitä ja todella upeita taideteoksia. Mielestäni näyttelyn hienoimmat työt oli tehnyt Elina Merenmies.

Näyttelyssä hurahti reilu tunti, vaikka kiiruhdimme suurimman osan läpi melkein juosten. Parin korttelin päästä löytyi vihdoin G18:kin. Siellä oli näyttely nimeltä Muhennos, jossa 7 Englannissa opiskellutta valokuvaajaa esitteli lopputöitään. Kuvaajien nimiä en enää muista, mutta heidänkin töissään oli valtavia eroja. Kaikkein mielenkiintoisimpia olivat erään tekemät bakteriogrammit, eli työt, joissa hän oli kasvattanut bakteeriviljelmiä negatiivilla ja sen jälkeen kehittänyt ne. Ei suoranaisesti valokuvausta, mutta näyttää mielestäni, kuinka laajalla skaalalla taidetta voi tehdä. Toinen mielenkiintoinen lähestymistapa oli eräällä, joka oli kuvannut platonisia muotoja vaaleaa taustaa vasten. Erittäin yksinkertaista ja abstraktia, mutta äärimmäisen tehokasta.

Valokuvanäyttelyn jälkeen hengasimme kaupungilla ja katselimme teinien elämänmenoa. Railakkaampaa:

ja rauhallisempaa:

Osa ihmisistä oli istuutunut katselemaan yöksi elokuvia. Meidän ohikulkiessamme seinällä pyöri jokin leffa Bob Dylanista, joka tuntui olevan elokuvassa normaalin pohdiskelevalla tuulella:


Tämän jälkeen kello olikin jo jälkeen kymmenen, ja lähes kaikki tapahtumat olivat päättyneet. Siirryimme baarin puolelle, josta sitten lähdimme jo aikaisin kotiin.

Meiltä jäi näkemättä Senaatintorin konsertti, josta olin toivonut saavani muutaman festarihulinaa-tyyppisen kuvan, mutta ei se loppujen lopuksi paljoa haitannut. Sain mielestäni ihan mukavia otoksia ja vietin kivan illan kaverien seurassa muutamasta näyttelystä nauttien.

Ja sain lähetettyä myös kuvan Kamera-lehden kilpailuun. Nyt pitää vain jännittää syyskuun numeroon, että saako se minkäänlaista tunnustusta... :) Valokuvakilpailuissa tuntuu olevan (ainakin Kamera-lehden tasolla) usein niin, että riippuu paljon siitä, millä tuulella tuomarit arvostellessaan ovat olleet. Toivotaan, että viiri osoittaisi tällä kertaa minun kuvaani kohti. :D