Aloittelevan valokuvaajan arkea

Tulishow

2008-09-19T22:02:00.017+03:00

Kuntamme tarjosi meille tänä iltana ystävällisesti viihdettä Tuliryhmä Pentagonin tulishown muodossa. Ja varsin messevä esitys olikin. Siinä oli muutama elementti (esim. lopun komeat tulipyörät), joita en ollut koskaan ennen vastaavissa esityksissä nähnyt.

Otin tietenkin kameran, ja fiksuna miehenä jalustankin, mukaani ja annoin räpsyä. Vaikken koskaan ole edes ilotulituksia kuvaillut, sain mielestäni muutamia onnistuneita otoksia esityksestä. Jälkikäteen harmitti se, että olimme katsomossa hiukan sivussa, kun suurin osa showsta oli selkeästi suunniteltu edestäpäin katsottavaksi. Myös naapuritalojen valot tulivat häiritsevästi kuviin.

Kokeilin valotuksia erilaisilla arvoilla ja huomasin, että paras valotusaika oli noin 1/10 s - 1 s. Melkoista säätämistä se sitten olikin, kun tottakai halusin juuri peräkkäisiä kuvia kokeilla erilaisilla valotuksilla. :) Oppia ensi kerralle: Pitänee ottaa samoilla arvoilla useita kuvia peräkkäin, vaihtaa sitten arvoja ja taas räpsiä useita kuvia. Myös sommittelu osoittautui hankalaksi. Esiintyjät kun eivät millään meinanneet pysyä paikoillaan, joten jouduin koko ajan ruuvailemaan pallopään ruuvia ja asettelemaan kuvaa uudestaan. Kokeilin myös paljon erilaisia polttovälejä.

Linssiä en ruvennut vaihtamaan kesken kaiken, mikä varmaan olikin hyvä. Nyt minulla oli kamerassa AF-S Nikkor 18-70 1:3.5-4.5. Se tuntui muuten melko oivalta valinnalta, mutta välillä olisin halunnut päästä lähemmäs. Pitempi linssini on kuitenkin heikompi laadultaankin, joten tuo oli varmaan oikea valinta. ISO-arvo oli 400.

Lintuja kuvissa

2008-09-01T19:39:00.005+03:00

Ostin tässä kesällä kirjan Suomalainen Lintuopas, jonka on kirjoittanut Lasse J. Laine. Kirjassa on esitelty 271 Suomessa tavattua lintulajia, ja sen takana on myös lista kaikista suomessa havaituista 434 lintulajista (lajien vieressä on kätevästi laatikot, johon voi ruksittaa näkemänsä / valokuvaamansa linnut).

Sain kirjasta idean merkitä siihen kaikki linnut, jotka olen saanut valokuvattua. Kesällä en vielä tätä ideaa sen kummemmin edistänyt, mutta viime viikonloppuna olin Kotkan saaristossa, jossa sain kuvattua muutamia lintulajeja. Laitoin ne kaikki Flickriin omaan settiinsä. Kovin hyviä kuvia en linnuista kuitenkaan saanut, sillä ne olivat melko kaukana saarestamme ja paatistamme...

Tähän mennessä mielestäni parhaimpia lintukuviani ovat juhannuksen aikaan mökillä kuvaamani pönttövieras kirjosieppo:

sekä toukokuussa kaverin luona Kiikoisissa nappaamani laulujoutsen:

Joutsenen kuvaaminen oli mielenkiintoinen tapahtuma. Istuimme kauniina sunnuntaiaamuna pihalla, kun jostain alkoi kuulua kummallista honkotusta. Pian saunan katon ylitse lensi päidemme ylitse kolmen joutsenen muodostama aura todella matalalla, ehkä noin kymmenen metrin korkeudessa. Olin juuri ollut kuvaamassa ruohikossa liikkuvia ötököitä ja minulla sattui olemaan kamera kädessä. Käänsin kameran refleksinomaisesti ylöspäin kohti majesteettisia lintuja, ja räps! Sain mielestäni todella komean kuvan joutsenen mahasta... :)

Napista asiaa

2008-08-28T16:53:00.004+03:00

Nikon D80 on mielestäni hyvä kamera. Olen saanut sillä paljon hyviä kuvia, ja se on pääosin intuitiivinen ja helppo käyttää.

Yksi iso ongelma siinä minulle kuitenkin on. Valotuksen lukitusnappi (AE-L). Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, se sijaitsee etsimen oikealla puolella, ja sitä on tarkoitus painaa silloin, kun haluaa lukita valotuksen sekalaisessa valotustilanteessa ja sen jälkeen sommitella kuvan uudestaan.

Kuva Nikon Nordicin nettisivuilta.

Ongelmana vain on, että kun vasen silmäni on etsintä vasten, tuo nappi jää aikalailla tehokkaasti posken alle, ja sitä on himputin hankalaa painaa. Ainakin jos samalla haluaa sommitella kuvaa uudestaan. Myös silmälasit menevät tehokkaasti suttuun, kun oikea peukalo hinkkaa niitä vasten nappia painaessaan. Koska akkukahvassani on oma AE-L-nappinsa, pystykuvauksessa ongelmaa ei onneksi ole.

Tämän takia toivoisin, että rungon etupuolella olevan func-painikkeen voisi ohjelmoida toimimaan myös valotuksen lukitusnappina. Mutta sillä ei tunnu olevan kovinkaan monta todella hyödyllistä vaihtoehtoa. Sen voi määrittää vaihtamaan esimerkiksi tarkennustapaa (matriisi, keskipainotteinen, tai piste), mutta en ole kokenut sitä kovinkaan hyödylliseksi. Tällä hetkellä nappi näyttää minulla ISO-arvon (vaikka en muista silti painaa sitä tarpeeksi usein. :)).

Nyt olen tyytynyt määritämään AE-L-napin siten, että se lukitsee valotuksen niin pitkäksi aikaa, kunnes sitä painetaan uudestaan. Silloin peukalon saa ainakin pois posken alta sommittelun ajaksi. En ole kuitenkaan vielä päässyt tätä tekniikkaa paljoa kokeilemaan, joten kommentoin ehkä sen toimivuudesta myöhemmin...

*rant out*

Valokuvatorstai: Keskeneräinen

2008-08-26T13:01:00.005+03:00

Meidän pihallamme on ollut kesäkuun alusta saakka iso kasa kariketta. Mietimme sen saapuessa, että minnekähän se mahdollisesti levitellään. Oikea vastaus oli näköjään: ei minnekään.

Tämänviikkoisen valokuvatorstain aiheena oli siis Keskeneräinen.

Muuten, huomasin kasasta ottamiani kuvia säätäessä, että ISO oli taas unohtunut Taiteiden yön jäljiltä asentoon 1250... argh. Jotenkin pienille karhunaivoilleni kamerassa on ihan liikaa muistettavia asioita.

Taiteiden yö

2008-08-25T13:08:00.016+03:00

Osallistuin Taiteiden yöhön. Sekä nauttimalla erilaisista taidepläjäyksistä, että yrittämällä itsekin luoda taidetta. Tarkoituksenani oli tsekata muutama näyttely sekä osallistua Kamera-lehden järjestämään Taiteiden yön valokuvauskilpailuun.

Lähdimme liikkeelle noin puoli seitsemän aikoihin Töölönlahtea reunustavasta puistosta. Siellä oli monenlaista hulinaa, tosin tuohon aikaan suurin osa tuntui olevan lapsiperheille suunnattua. Yksi tanssipari harjoitteli myöhempää esitystä varten, näppäsin heistä kuvan:

Sen jälkeen satuimme seuraamaan Animalian esitystä kanoista ja kanaloista:

Esitys tuntui välillä olevan tuskaa sekä esiintyjille:

että katsojille:

Tämän jälkeen satuimme näkemään Suomen Keskusshakkiliiton pelipöydät, joilla oli tiukat matsit menossa:

Kiasman viereen päästyämme seurasimme hiukan aikaa skeittaajien hirvittävää mekastusta ja temppuilua. Meihin se ei tehnyt hirvittävää vaikutusta, mutta ainakin yksi Yö-vieras olisi ilmeisesti kovastikin halunnut mukaan hauskanpitoon...

Sama poika näkyi kuitenkin myöhemmin iloisena juoksentelemassa Narinkkatorilla, joten tarinalla lienee ollut sittenkin onnellinen loppu. :)

Ratsastajapatsaan toisella puolella oli taitopyöräilijöitä esittelemässä osaamistaan:

Tämän jälkeen lähdimme kohti ensimmäistä varsinaista illan kohdettamme. Etsiessämme Galleria G18:aa Yrjönkadulta, havaisimme, että Amos Andersonin taidemuseo oli ilmaiseksi auki yleisölle. Siis sinne.

Amoksella oli esillä näyttely nimeltään Splätsh! - Vesivärin ulottuvuudet. Tässä näyttelyssä, kuten kokemukseni mukaan muissakin nykytaiteessa, oli esitteillä sekä ihan kauheita töitä ja todella upeita taideteoksia. Mielestäni näyttelyn hienoimmat työt oli tehnyt Elina Merenmies.

Näyttelyssä hurahti reilu tunti, vaikka kiiruhdimme suurimman osan läpi melkein juosten. Parin korttelin päästä löytyi vihdoin G18:kin. Siellä oli näyttely nimeltä Muhennos, jossa 7 Englannissa opiskellutta valokuvaajaa esitteli lopputöitään. Kuvaajien nimiä en enää muista, mutta heidänkin töissään oli valtavia eroja. Kaikkein mielenkiintoisimpia olivat erään tekemät bakteriogrammit, eli työt, joissa hän oli kasvattanut bakteeriviljelmiä negatiivilla ja sen jälkeen kehittänyt ne. Ei suoranaisesti valokuvausta, mutta näyttää mielestäni, kuinka laajalla skaalalla taidetta voi tehdä. Toinen mielenkiintoinen lähestymistapa oli eräällä, joka oli kuvannut platonisia muotoja vaaleaa taustaa vasten. Erittäin yksinkertaista ja abstraktia, mutta äärimmäisen tehokasta.

Valokuvanäyttelyn jälkeen hengasimme kaupungilla ja katselimme teinien elämänmenoa. Railakkaampaa:

ja rauhallisempaa:

Osa ihmisistä oli istuutunut katselemaan yöksi elokuvia. Meidän ohikulkiessamme seinällä pyöri jokin leffa Bob Dylanista, joka tuntui olevan elokuvassa normaalin pohdiskelevalla tuulella:

Tämän jälkeen kello olikin jo jälkeen kymmenen, ja lähes kaikki tapahtumat olivat päättyneet. Siirryimme baarin puolelle, josta sitten lähdimme jo aikaisin kotiin.

Meiltä jäi näkemättä Senaatintorin konsertti, josta olin toivonut saavani muutaman festarihulinaa-tyyppisen kuvan, mutta ei se loppujen lopuksi paljoa haitannut. Sain mielestäni ihan mukavia otoksia ja vietin kivan illan kaverien seurassa muutamasta näyttelystä nauttien.

Ja sain lähetettyä myös kuvan Kamera-lehden kilpailuun. Nyt pitää vain jännittää syyskuun numeroon, että saako se minkäänlaista tunnustusta... :) Valokuvakilpailuissa tuntuu olevan (ainakin Kamera-lehden tasolla) usein niin, että riippuu paljon siitä, millä tuulella tuomarit arvostellessaan ovat olleet. Toivotaan, että viiri osoittaisi tällä kertaa minun kuvaani kohti. :D

Henkiin herääminen

2008-08-20T15:24:00.006+03:00

Pitkän tauon jälkeen ajattelin taas herätellä henkiin sosiaalista puolta valokuvausharrastuksestani. En ole vielä lopettanut valokuvaamista, mutta valokuvien julkaiseminen ja varsinkin omien ajatusteni jakaminen valokuvaamisesta tämän blogin kautta ovat jääneet täysin.

Siinä mielessä harrastukseni on mennyt eteenpäin, että ostin keväällä ensimmäisen järjestelmäkamerani, Nikon D80:n. Se on palvellut minua jo hyvin, olen saanut paljon hyviä kuvia sillä. Mutta sen käyttämisessä on vielä todella paljon opeteltavaa. En esimerkiksi vielä muista aina kuvia ottaessani tarkistaa ISO-asetusta, valkotasapainon asetusta tms.

Olen muuttanut uusille kulmille, joten yritän tästä eteenpäin otella kuvia näistä uusista ympäristöistä ja jakaa niitä joitain muidenkin ihmisten kanssa tämän blogin ja Flickr-tilini kautta.

Tässä yksi paremmista kuvistani Nikonilla otettuna:

Katsotaan nyt, kuinka pitkään saan kirjoiteltua tällä kertaa... :)

Kuvia kuvista

2007-09-26T22:10:00.000+03:00

Kaverini osti äskettäin todella kalliin tulostimen oman tietokoneella luodun taiteensa tulostamiseen. Halusin tietenkin päästä kokeilemaan sitä, ja tulostaa omia taiteellisia valokuviani. :) Niinpä viime viikonloppuna sain aikaiseksi mennä hänen luokseen kuvia täynnä olevan muistitikun kanssa.

Huomasin heti yhden asian. Kuva, joka näyttää minun näytölläni todella hyvältä, saattaa olla aivan erinäköinen jonkun toisen näytöllä. Kaverini näytöllä kaikki kuvani olivat haaleamman näköisiä ja vaaleampia. Että sain kuvat sen näköisiksi kun itse ne halusin, kaikkien saturaatiota piti lisätä ja vääntää tummuusastetta lisää. Ilmeisesti tämänkin asian saisi jotenkin haltuun (ainakin tulostuksen suhteen) sillä, että ostaisi kalliin näytön kalibrointilaitteen... Tietenkään sekään ei takaisi mitenkään sitä, että kaikilla kuviani netistä katselevilla olisi samanlaiset säädöt monitorissaan.

Mutta kun säädöt saatiin kohdalleen ja kuvia paperille, niin tulokset olivat yllättävänkin komeita. Paperina käytettiin "vain" peruskiiltävää valokuvapaperia. Kaverini on kyllä ostamassa omalle taiteelleen jotain super-deluxe taidepaperia, joka sitten maksaa jotain kympin arkki. Pitää kokeilla sillekin tulostamista sitten joskus. Nyt olen kuitenkin todella tyytyväinen näihin nykyisiin kuviini.

Kuva kehystämästäni valokuvasta keittiömme seinällä. Alkuperäisen kuvan voi tsekata Flickristä.

Toinen homma minkä huomasin sitten kun aloin kehystää kuvia oli se, että kuvien pitää ylettyä aivan A4-arkin laidasta laitaan, mikäli ne haluaa saada näyttämään hyvältä A4-kokoisessa kehyksessä. Nyt minulla on parissa kuvassa ikäviä valkoisia laitoja. No, pitää varmaan leikata ne pois, ja laittaa kuvien taustalle mustat paperit. Yllä olevassa kuvassa oli taas toisenlainen ongelma. Ilmeisesti passepartout-paperit eivät ole minkään maailman järkevän standardin kokoisia, joten tuostakin kuvasta jäi sivuista kaistaleet pois. Mutta oppia ikä kaikki, nämä hommat pitää vain osata ottaa huomioon sitten printatessa.

Keskustelimme myös kaverini kanssa taiteen olemuksesta. Kysyin häneltä, että eikö se kuitenkin ole hiukan egoistista laittaa omaa taidettaan (tai tässä tapauksessa omia taiteellisia valokuviaan) seinälleen. Hän siihen, että "sitä vartenhan tätä tehdään, että saa halvalla kunnon taidetta seinilleen". Ja niinhän se taitaa olla. Laitan seinilleni sellaisia kuvia, jotka ovat mielestäni hyvännäköisiä. Ja kun minulla on hyvännäköisiä ottamiani valokuvia, niin eikun seinälle vain. :)

Jalustoista

2007-09-22T13:23:00.000+03:00

Olen jo pidemmän aikaa harkinnut kamerajalustan ostamista. Pidän kovasti yöllä otetuista kuvista, ja mielestäni muutamat parhaista kuvistani on otettu yöllä. Kuitenkin jalustattomuus rajoittaa yökuvaamista, sillä aina ei vain löydä sopivaa roskista tms, jonka päälle kameraa tukea.

Niinpä näin palkkapäivän jälkeen meninkin Verkkokauppaan hypistelemään jalustoja. Ajatukseni oli sellainen, että ostaisin pienen jalustan, joka kulkisi aina helposti mukana, ja antaisi edes vähän tukea ja helpotusta kuvaamiseen. Sen lisäksi ostaisin ison ja tukevan jalustan varsinaista yökuvausta varten, ja yleensäkin niitä tilanteita varten kun lähden varsinaisille kuvausreissuille.

Pieni on kaunista

Pienestä jalustasta minulla ei oikein ollut mitään kriteerejä muuten, kuin että sen pitäisi olla helposti mukana kuljetettava. Olin selaillut netistä ja harkinnut gorillapodia, koska olin kuullut siitä paljon hyvää. Kuitenkin kun pääsin paikan päälle katselemaan jalustoja, niin gorillapodeista pienin, Original, oli aivan liian pieni minun Panasonic DMC-FZ8:lleni. Sitten taas SLR-versio oli jo liian suuri aina mukana kuljetettavaksi. Päädyinkin Manfroton 709B-malliin. Se on todella kompakti, mutta siinä on myös joka suuntaan kääntyvä pallopää. Aika näyttää sitten, kuinka hyödylliseksi se osoittautuu. Ainoa epäilykseni on se, että jalustan korkeus on vastaavasti todella matala, eli senkin alle täytyy aina löytää jonkinlainen roskis, tai sitten kuvata todella matalalta melkein maanpinnan tasosta...

Tukea täytyisi saada

Mutta sitten tuli se hankalampi osuus, eli ison jalustan valinta. Olen tässä jo jonkin aikaa pohdiskellut, että järkkärin osto tulee varmasti ennemmin tai myöhemmin eteen, joten ajattelin että ostaisin sellaisen jalustan jota voisi sitten hyödyntää järkkärinkin kanssa. En halua olla heti ensi vuonna ostamassa ihan kaikkea kalustoa uudelleen... Olin Verkkokaupan sivuilta tsekkaillut Manfroton 718SHB-mallia. Se olisi sopivan hintainenkin, noin kahdeksankymppiä. Kuitenkin kun tyrkin sitä kaupassa, niin se vaikutti liian heppoiselta, varsinkin mahdollisesti tulevaa järkkäriä ajatellen...

Järeämpiin jalustoihin siirryttäessä katselin Manfroton 190XB -jalustaa 804RC2-kamerapäällä. Se olisi riittävän tukeva, pienellä heiluttamisella en saanut sitä heilumaan. Jaloissa on kätevät pikalukot ja jalat saa lukittua myös eri kulmiin, mikä on mielestäni erinomainen ominaisuus. Kamerapäässä on jämerät kahvat kameran kääntelyyn ja vesivaaka, joka näyttää milloin kamera on varmasti vaakatasossa... Ainoat ongelmat jalustassa ovat sen noin 170 € hintalappu sekä 3-6 viikon toimitusaika... :(

Toinen tukevampi jalusta jota kaupassa harkitsin, on Velbon Sherpa 450R. Se oli myös hyvin tukeva, mutta sen minimi kuvauskorkeus on yli 60 cm, joten ihan mataliin kukkamakroihin siitä ei olisi... Pään kääntöominaisuudet taas olivat ehkä heikommat kuin Manfrotossa. Minkä lisäksi olen ymmärtänyt että Manfrotto on merkkinä parempi... Tämän jalustan puolesta puhuisi sen hinta, vähän reilu 80 €. Sitä löytyi myös suoraan hyllystä Verkkokaupasta.

Joten loppujen lopuksi en ostanut isompaa jalustaa vielä. Taidan käydä kiertelemässä ensi viikolla pari keskustan kameraliikettä ja tarkistaa niiden tarjonnan vielä ennen päätöstä. Jos jollakulla on kokemuksia tässä olleista jalustoista, tai jos haluaa suositella jotain muuta, niin otan ehdotuksia mielihyvin vastaan!

Kerron myöhemmin kokemukseni pikkujalustan pätevyydestä. :)

Valokuvatorstai: Klassikko

2007-09-16T11:46:00.000+03:00

Myrskylyhty on klassikko.

Muut valokuvatorstain klassikot löydät täältä.

Praha

2007-09-14T16:27:00.000+03:00

Olin tällä viikolla työmatkalla Tsekissä. En ehtinyt harmikseni muuten paljoakaan valokuvaamaan, mutta tiistai-iltana teimme ekskursion Prahaan, johon kuului myös ohjastettu kävelykierros kaupungilla. Ihastuin kaupunkiin melko lailla heti astuttuamme bussista ulos. Varsinkin näin valokuvaajalle kaupunki on ihanteellinen.

Prahassa on erittäin paljon erilaisia palatseja, kirkkoja ja linnoja, jotka on rakennettu erilaisilla tyyleillä pitkin viime vuosituhatta. Löytyy goottityyliä ja barokkia ja vaikka sun mitä muuta (itse en tunnistaisi arkkitehtuurityylejä vaikka henki siitä riippuisi, mutta luotin oppaamme sanoihin... :)) Ikävä kyllä ilta alkoi jo hämärtyä kun pääsimme perille, joten käsivaralla ottamistani kuvista suurin osa oli jo melko lailla käyttökelvottomia. En ole vieläkään saanut hommattua jalustaa, eipä sillä että kierokävelyllä sitä olisi ehtinytkään käyttää...

Tässä parhaimpia otoksiani puolitoistatuntiselta kierrokselta:

Yleiskuva Prahan kattojen yltä illan hämärtyessä. Olen hyvin tyytyväinen kuvan sommitteluun ja onnistumiseen. Otin kuvan asettamalla kameran erään patsaan jalustalle.

Prahan linna. Valo tulee itse asiassa seinää valaisevista lampuista, mutta pidän siitä, miten valo näyttäisi tulevan ilta-auringosta... :) Näin sitä katsojaa huijataan.

Prahan linnan portti. Hauska liikeilmiö tulee pitkän valotusajan vaikutuksesta. Tässä vaiheessa oli jo melko hämärää, mutta kuvasta sitä ei näe. Vartijat pysyvät kyllä kiitettävän hyvin paikallaan... :) Kuva otettu jälleen tukemalla kamera patsaan jalustalle.

Kirkko Prahassa. Lähinnä sommitelmaharjoitus.

Yksityiskohta erään palatsin kattokoristeista. Pidän kuvasta erityisesti näin mustavalkoisena. Koristemaalaukset sekä katon muoto esittäytyvät näin parhaimmillaan.

Kuten normaalia, Flickr-sivultani löytyy lisää kuvia Prahasta ja eri versioita näistäkin kuvista.

Loppukävelystä pääsimme Kaarlen sillalle. Silta on eräs Keski-Euroopan vanhimpia (ja ehkä kauneimpia) kivisiltoja. Myös Vltava-joki, joka virtaa sillan alitse on erittäin kaunis ja sen rannoilla on upeita rakennuksia. Ikävä kyllä siinä vaiheessa oli jo täysin pimeää, ja minun kamerallani ei ollut toivoakaan saada edes hyväksyttäviä kuvia ilman jalustaa. No, minun vain pitää jossain vaiheessa tehdä varsinainen kuvausmatka Prahaan, ja hommata siihen mennessä kunnon varusteet... :)

Praha Wikipediassa

Suosittelen Prahaa sydämellisesti kaikille valokuvauksen ja kauniiden kaupunkien ystäville.

Kuvankäsittelystä

2007-08-23T21:06:00.000+03:00

Olen seurannut valokuvaamiskeskusteluja internetissä vasta lyhyen aikaa, mutta olen jo huomannut että kuvankäsittely on hyvin mielipiteitä kahtia jakava aihe. Toiset ovat sitä mieltä, että kuvat pitää julkaista sellaisina kuin ne ovat kamerasta ulos tulleet, ja toiset tykkäävät tehdä mitä mielenkiintoisempia kuvamanipulaatioita ja ovat sitä mieltä, että ne ovat taidetta.

Itse olen koko ajan ollut hieman kahden vaiheilla. Toki arvostan suoraan kamerasta tulleita taideteoksia. Itsekin ajattelen, että jos onnistuisin tekemään kaiken oikein jo kuvausvaiheessa, niin en halua muokata kuvaa mitenkään, vaan esitän onnistuneen otokseni sellaisenaan. Jotenkin vaan vaikuttaa siltä, että täydellisiä otoksia ei ainakaan minun kohdalleni ole vielä tullut.

Tämän lisäksi olen kyllä myös huomannut että kuvankäsittely voi olla hauskaa ja sillä voi saada aikaan todella mielenkiintoisia ja upeitakin tuloksia. Esimerkkinä hauskasta kuvamanipulaatiosta on Flickrissä kaikkein suosituimmaksi noussut kuvani:

Olen myös kokeillut hieman taiteellisempaa otetta kuvankäsittelyyn. Tässä kuvassa olen yhdistänyt kaksi kuvaa päällekkäin ja muokannut värisävyjä sekä lisännyt rosoreunan:

Näiden selvästi muokattujen kuvien lisäksi olen oppinut, että kun valokuvat ottaa kameralla RAW-tilassa, niiden kaikkien ominaisuuksien muokkaaminen on jälkikäteen hyvin helppoa. Olenkin nykyisin päätynyt siihen, että otan kaikki kuvani RAW-tilassa, ja säädän ainakin valoisuuden, valkotasapainon ja värikylläisyyden jälkikäteen aivan kohdalleen. Säädän mm. nykyisin lähes aina ihmisistä ottamani kuvien valkotasapainon astetta lämpöisemmäksi kuin valokuvaa otettaessa. Se saa mielestäni iholle terveemmän värin aikaan. Joskus tietenkin sattuu sitenkin, että kuvan ominaisuudet ovat hyvät jo suoraan kamerasta, eikä niitä tarvitse muutella enää. Tosin minun kohdallani sitä sattuu vielä aika harvoin. :)

Ymmärrän kyllä niitä, jotka ovat sitä mieltä, että kuvankäsittely on huijausta. Minäkin olen ottanut muutaman kuvan, jotka ensi näkemältä saattavat vaikuttaa muokatuilta, mutta joita on oikeasti pelkästään kropattu, kuten tämä kuva valkoista taustaa vasten otetusta parvekekukasta: (Jonka olen jo näyttänyt tässäkin blogissa, mutta joka sopii tähän aiheeseen, joten sallinette sen uudelleen näyttämisen...)

Loppujen lopuksi tässäkin aiheessa on kai kyse taiteen olemuksesta. Voiko tietokoneella tehty, jälkikäteen muokattu olla taidetta? Minä olen pohtinut tätä paljon. Olen päätynyt siihen tulokseen, että taide on sitä luotaessa taiteilijan omaisuutta. Hän ja vain hän saa päättää, mikä hänen tuotoksistaan on taidetta ja mikä ei. Sen jälkeen sitten kun taide on julkaistu, se muuttuu katsojan omaisuudeksi. Jokainen katsoja tulkitsee taidetta omalla tavallaan, omasta näkökulmastaan ja arvomaailmastaan lähtien. Joku sitten lyttää kuvankäsittelyt feikeiksi, toinen taas peruskuvat tylsiksi ja mielikuvituksettomiksi. Annettakoon jokaiselle oikeus mielipiteisiinsä.

Tämä vuodatus oli kai johdatusta siihen, että kaikki julkaisemani kuvat ovat minun mielestäni jollain tavalla hienoja ja uniikkeja. Kuitenkin te saatte olla niistä mitä mieltä tahansa, ja kertoakin sen. Yritän parkita nahkaani. :)

Lisää muokkaamiani valokuvia löydät Flickristä "Edited"-setistäni.

Valokuvatorstai: Kas kummaa

2007-08-22T23:21:00.000+03:00

Vaikuttaa siltä, että minun valokuvatorstain osallistumiseni jäävät aina viime tinkaan... :)

Kuvaa on manipuloitu Gimpillä. ;)

Kirjoista

2007-08-20T21:38:00.001+03:00

Olen lukenut viime aikoina jonkin verran kirjoja valokuvauksesta. Ensiksi sellaisia kirjoja joita löysin kirjastosta, mutta olen myös ostanut nyt muutaman. Seuraavassa muutamia kommentteja kirjoista:

Jarno Tarkoma: Digikuvaus - Digitaalikamerat ja niiden käyttö

Tarkoman kirja on hyvin teknispainotteinen. Se on lähinnä tarkoitettu selventämään digikuvaamisen erot perinteiseen filmikuvaamiseen verrattuna. Siinä on myös sen suurin heikkous, sillä kirja on kirjoitettu jo vuonna 2003, ja digikamerat ovat kehittyneet huomattavasti viimeisessä neljässä vuodessa. Tietenkään digikuvien ottamisen perusasiat eivät ole muuttuneet, mutta ikääntymisen huomaa usein, mikä alkaa pikkuhiljaa häiritä lukiessa. Mielenkiintoista huomata, kuinka nopsaan kehitys kehittyy nykyisin... :)

Muutenkaan kirja ei tuo paljoakaan uutta tietokoneisiin ja peruskuvankäsittelyyn tottuneelle nykynuorisolle. Parasta antia kirja tarjoaakin varmasti jo hieman iäkkäämmille henkilöille, jotka eivät ole kovin tottuneita tietokoneen käyttäjiä, ja jotka ovat siirtymässä filmikuvaamisesta digikuvaamiseen.

Pekka Punkari: Digifotokoulu

Punkarin teos on paljon yleisluontoisempi esitys valokuvaamisesta, painotus vain on digikuvauksessa. Kirjassa käydään kaikki perusasiat läpi valotuksesta, valomittarista, terävyydestä ja syväterävyydestä, valkotasapainosta ym. Myös "taiteellisia" neuvoja annetaan rajauksesta värien kautta zoomaamiseen. Lopussa on mielenkiintoinen parinkymmenen sivun vinkkilista kaikennäköisistä asioista aina ilotulituskuvaamisesta manuaaliseen tarkennukseen asti.

Digifotokoulu olikin minulle huomattavasti hyödyllisempi opus jo ennen ensimmäisen "vakavemman" kamerani ostamista. Sitä voin suositella kaikille aivan aloitteleville valokuvaajille.

Tim Daly: A Beginner's Guide to Digital Photography

Tämä kirja oli hyvin kuvanmuokkauspainotteinen. Siinä käytiin useita kuvanmuokkaustekniikoita vaihe vaiheelta läpi, aiheina mm. punasilmäisyyden poisto, montaasien teko ja värisävyjen säätö. Kirjan suurimpia ongelmia on se, että siinä oletetaan kaikkien omistavan Photoshop-ohjelman. Kuitenkin Photoshop on tuskaisen kallis esim. ilmaiseen Gimp-kuvankäsittelyohjelmaan verrattuna, joka on verkosta ilmaiseksi ladattavissa. Toki Gimpissä on lähes kaikki samat ominaisuudet, mutta eri nimillä ja eri paikoissa. Täten kirjan käyttäminen minkään muun ohjelman kuin Photoshopin kanssa on hyvin hankalaa...

Kirjassa annetaan myös ohjeita kuvien kotitulostukseen ja nettiin laittamiseen. Jälleen melko turha lueskelu minulle, vaikkakin joitain ideoita kuvien jälkikäsittelyyn sainkin.

John Freeman: How to Take Great Photographs

Tämä oli ehkä kaikkein heikoin lainaamistani kirjoista. Kirja oli julkaistu vuonna 1995, joten digikuvaamisesta siinä ei puhuttu lainkaan. Kuvaamisen perusasiat kuten aukko, suljinaika, asettelu ym. käytiin kyllä läpi, itse asiassa melko asiantuntevan oloisesti. Kirjan heikoin osuus kuitenkin olivat kirjoittajan valokuvat, joilla tekniikoita esiteltiin! Kaikki kuvat vaikuttivat hyvin valjuilta ja elottomilta, mikä tosin saattaa johtua myös kirjan painotekniikasta. Tämä on kuitenkin mielestäni korvaamaton virhe valokuvaamisesta kertovassa teoksessa. Koska kuvat olivat niin epämiellyttäviä, niin itse tekstikään ei inspiroinut lainkaan.

Bryan Peterson: Understanding Exposure

Tämä sen sijaan oli erinomainen kirja. Tilasin sen Amazonilta, koska hyvin monessa lähteessä kehuttiin sen olevan eräitä parhaita teoksia valokuvauksen vasta-alkajille. En joutunut pettymään. Kirja vakuutti asiantuntevuudellaan jo sitä selatessa. Kuvat olivat suuria, värikkäitä ja tyylikkään taiteellisia. Kirjaa lukiessa kaikki kuvat liittyivät hyvin niihin tekniikoihin joita niillä selvennettiin, ja joka kuvan mukana oli myös niiden kuvaukseen liittyvät tiedot kuten polttoväli, aukko ja suljinaika.

Kirjassa painotettiin manuaalisen tarkentamisen paremmuutta. Tekniikka selostettiin usein ja helppotajuisesti. Muutenkin kirjailija tuntuu uskovan, että kertaus on opintojen äiti, mikä ei todellakaan tuntunut olevan huono asia. Oikeastaan ainoa asia, joka jäi hieman kaivelemaan kirjasta oli se, että yhtä tekniikkaa ei selvennetty tarpeeksi kirjan loppupuolella: Peterson kertoi, kuinka hän aina otti mittarilukeman taivaasta suurimmalla aukolla, asetteli sen jälkeen kuvan uudestaan ja mietti kuinka pitkään halusi kuvaa valottaa. Tämän jälkeen hän esitteli laskukaavan, jolla valotusta pystyi muuttamaan askelmittain.

Kaikki tämä oli ihan järkeenkäypää yhtä seikkaa lukuunottamatta: Hän ei koskaan selittänyt, miksi hän alunperin otti lukeman aina suurimmalla aukolla! Pieni asia, jonka olisi voinut selventää yhdellä virkkeellä. No, hyvin pieni virhe, mutta muuten lähes täydellisessä oppaassa se pistää silmään... :)

Näiden lisäksi sain juuri tänään Bill Smithin kirjan Designing a Photograph, joka tuntuu myös esittelevän hyvin monta tekniikkaa ja niksiä valokuvaamiseen. Tekstiä on paljon, mutta lähes joka sivulla on myös värikkäitä ja inspiroivia kuvia. Kerron tästä kirjasta sitten myöhemmin kun olen lukenut sen...

Valokuvatorstai: Tuore

2007-08-15T22:55:00.001+03:00

Tämänkertaisen Valokuvatorstain aihe on Tuore. Alla tuoreita koululaisia. :)

Ihmisten valokuvaaminen

2007-08-12T20:42:00.000+03:00

...onvaikeaa. Mikäli et pyydä ihmistä poseeraamaan sinulle, se liikkuu koko ajan, ei pysy hetkeäkään paikallaan. Koita siinä sitten säätää kameran valotusaika, aukon koko, zoomaus, rajaus jne. kohdalleen. Useinmiten sitä vaan räppää kuvan program-moodissa, ja sitten se onkin ihan säkästä kiinni että tuleeko kuvasta katseltavaa vaiko ei.

Joskus kuvan saa onnistumaan, mikäli henkilö sattuu pysymään paikallaan juuri kuvaushetkellä, niinkuin tämän Inkerin kuvan kanssa:

Toisinaan sitten vain joutuu toteamaan, että hyvä kohde meni sivu suun, ja kuvasta ei tullut julkaisukelpoista, kuten tämän Tampereen kukkaisviikkojen paraatin voimistelijatytön kanssa kävi:

En ole vielä (näiden parin viikon harjoittelun aikana... :) ) löytänyt sitä viisasten kiveä, jolla vieraista ihmisistä saisi otettua hyvän kuvan melko suurella todennäköisyydellä. Tähän mennessä olenkin käyttänyt "räpsi niin monta kuvaa kuin ehdit" -tekniikkaa. Jos joku osaa neuvoa, otan mielelläni vinkkejä vastaan...

Asiaa hankaloittaa vielä se, että olen nykyisin kuvaillut RAW-muodossa, ja kamerani ei salli ottaa RAW-kuvia burst-moodilla. :(

Kivet, kasvit ja rakennukset ovat sentään tässä mielessä helppoja. Ne eivät juokse karkuun.

Lisää ihmisistä ottamiani kuvia löydät Flickrini People-kansiosta.

Valokuvaus avartaa

2007-08-06T22:05:00.000+03:00

Eräs valokuvausharrastuksen aloittamisen parhaita puolia on ehdottomasti se, että sitä alkaa katsella ympäristöään aivan eri tavalla. Koko ajan kävellessään katselee ympärilleen, ja myös ylös sekä alas. Etsii kauneutta sieltä mistä sitä ei ole ennen huomannut. Huomaa, että yksinkertaisimmatkin asiat voivat olla kauniita, kun niitä katsoo vähän eri tavalla. Esimerkiksi tämä meidän parvekekukkamme pudonnut emikukinto.

Toisaalta sitten taas huomaa, että ihmisenkin tekemät asiat voivat olla kauniita tai ainakin mielenkiintoisia ja upeita, kuten työmatkalla bongattu kaivuri.

Kaikkein kivointa on mielestäni kuitenkin se, kuinka näitä kauniita asioita lähtee etsimään ympäristöstään. Kun lähtee kameran kanssa kävelemään, niin ihan huomaamattaan tulee mentyä eri reittejä kuin normaalisti. Löytyisikö tuon kulman takaa jotain mielenkiintoista, kun en ole siellä koskaan käynyt? Tai sitten lähtee vaikka seuraamaan mielenkiintoista ääntä, ja löytääkin jotain aivan uutta ihan normaalien reittiensä vierestä.

En esimerkiksi tiennyt, että tällaisiakin kukkia löytyy Tampereelta (Finlaysonin Palatsin takaa puutarhasta).

Tai että lähimetsästä löytyy oikea pikkuinen koski, joka läheltä katsottuna on oikein komea ilmestys. (Tämän löysin äänen perusteella...)

(Lisää kuvia Pärrinkoskesta ja muistakin ympäristöni kauniista asioista löydät Flickr-sivultani. )

...Mutta on siinä sitten toinenkin puoli: Nykyisin ei oikein voi kulkea missään ilman että katselisi koko ajan ympärilleen miettien, miten näkemästään saisi parhaimman valokuvan. Vaikkei kamera olisikaan kaulalla.

Haaveet ja realiteetit

2007-08-04T22:57:00.000+03:00

Ostin tosiaan kamerani viime viikolla. Ajattelin, että kun investoin n. 450 euroa kameraan, muistikorttiin, vara-akkuun ja laukkuun, niin itse harrastus olisi ilmaista sen jälkeen. Digikuvaamisessahan ei mene filmeihin ja kuvien kehittämiseen rahaa.

Kuinka väärässä olinkaan. Reilu viikko on mennyt, ja jo haaveilen vaikka mistä uusista ostoksista. Ihan ensimmäisenä pitäisi varmaan ostaa kunnon jalusta - käteni vaan eivät ole tarpeeksi järkkymättömät esimerkiksi yökuvausta varten. Tai itse asiassa olen vähän harkinnut kahden jalustan ostamista - toinen iso, jota kantaa mukana aina kun lähtee "vakavemmalle" kuvausreissulle ja kotia varten, toinen pikkuinen, jota voisi kantaa aina mukana...

Sitten minulle on jo tullut vastaan uuden kamerani rajoitteet, varsinkin laajassa päässä. Sen takia vähän himottaisi jossain välissä ostaa uusi linssi. Ja ulkoinen salamakin olisi hyvä, niin saisi ihmisiä ja muita kohteita valaistua paremmin.

Puhumattakaan siitä, että nyt haluaisin rakentaa kotiini parempia valokuvausolosuhteita. Pari lamppua (luonnonvalolla mieluusti), mustia, valkoisia ja muunvärisiä kankaita taustoiksi ja mitä kaikkea sitä nyt keksisikään.

Haluaisin myös lukea valokuvauksesta kertovia lehtiä ja kirjoja. Onneksi kirjastosta saa niitä jonkin verran, mutta Amazonilla ja Akateemisssa tuntuisi olevan parempia - tai ainakin laajempi valikoima. :)

Ja näiden kaikkien lisäksi tietenkin mielen sopukoissa kaihertaa jo toive siirtyä joskus oikein kunnon oikeaan kameraan - järjestelmään.

Mutta kai sitä pitää vain pitää realiteetit mielessä ja kukkaronnyörit tiukalla. Ikävä kyllä.

Aloitteleva valokuvaaja

2007-08-03T22:00:00.000+03:00

Ostin ensimmäisen vähänkään paremman kamerani, Panasonic Lumix DMC-FZ8:n, viime viikolla. Olen sen jälkeen innostunut valokuvaamisesta huomattavasti, ja se tuntuu sopivalta itseilmaisun ja taiteilun muodolta minulle.

Ajattelin tässä blogissa kertoilla, miltä valokuvaamisen aloittaminen tuntuu, mitä kaikkia ilon aiheita ja vastoinkäymisiä minulle aloittelevalla urallani tulee vastaan, ja tietenkin jakaa myös kuviani (mahdollisten) blogin lukijoiden kanssa. :)

Olen perustanut valokuvilleni sivun Flickriin. Jos vierailet valokuvasivullani, olisin iloinen kaikista mahdollisista kommenteista, joko tässä blogissa, Flickrissä tai sähköpostitse. Olen aloittelija, kaikki kritiikki on tervetullutta.

En aio julkaista kaikkia hienoja valokuviani täällä, vaan käytän pääasiallisena valokuvien julkaisupaikkana tuota Flickr-sivua. Täällä julkaisen kirjoituksiini liittyviä tai muuten vain mielestäni sopivia kuvia.

Toivottavasti luet blogiani vielä toisenkin kerran. Jos sinulla on hyviä vinkkejä toisten valokuvaajien blogeista, otan niitä hyvin mielelläni vastaan!

Kuvassa bloggaaja itse, kuvaajana Inkeri.